Olin käynyt edellisen kerran kampaajalla joskus muinoin ennen joululomalle jäämistä. Ohuet ja hentoiset hiukseni olivat kasvaneet sen jälkeen huimasti ja saavuttaneet sen tilan, etteivät ne olleet oikein minkään mittaiset - eivätkä myöskään näköiset. Päätin siis suunnata viime perjantaina LS-Styleen, jossa ihanaa blogia pitävä Elisa tekee tukkataikoja! Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, että mitä haluan hiuksilleni tehtävän, sillä salaa haaveilen pitkästä tukasta, vaikka tiedän, että pitkän tukan kasvattaminen on toivotonta tällaisella lirulla hiuslaadulla. Onneksi Elisalla oli selvä visio klassisesta pitkästä polkasta! Pituudesta napsaistiin pois yli 5 senttiä ja hiusten latvat leikattiin tasamittaan, jolloin tukka näyttää paljon tuuheammalta, kuin runsaalla kädellä kerrostettu versio. Tässäpä siis ennen ja jälkeen kuvat hiuksistani:

Olen niin tyytyväinen tähän uuteen tukkaani! Harmi vain, että en itse saa sitä arkena näyttämään ihan noin tuuhealta ja ihanalta, mitä Elisan laittamana... Tällä hetkellä hiuksissani on täysin oma luonnollinen värini, joka näyttää ainakin omaan silmääni yllättävän kivalta! Mitä mieltä sinä olet pienestä muodonmuutoksestani?

x Marjo

Hiljaiselo on tullut päätökseen, samoin on ah-niin-ihana lomanikin loppunut. Palmupuiden lehtien havina on vaihtunut viiman vinkunaan ja kirkas taivas lumisateeseen. Myönnän, on pienoisia käynnistymisvaikeuksia. No joo, suuria sellaisia.

Reissun päällä en väkertele hiuksiani sen suuremmin, etenkään kuumankosteissa maissa. Kosteus latistaa kiharat alta aikayksikön ja muutenkin viihdyn rennossa lookissa. Usein tukka on tyypillisellä Pikku Myy-nutturalla ylhällä, hassulla pikkutyttöponnarilla otsalla tai vain auki sellaisenaan.

Rannalla ollessani suojaan hiuksia (tai ehkä enemmänkin välttelen auringonpistosta) erilaisilla huiviviritelmillä. Tällaiset huiviviritelmät toimivat arjessakin yllättävän hyvin. Kuka muu tykkää turbaaneista ja muista huiveilla taiteiltavista virityksistä? 

Pssst! Pian tulossa juttua kookosöljystä, tuosta kosmetiikan monitoimituotteesta ja palmujen lahjasta maailmalle. 

Toinen pssssst! Matkakuulumiset ja fiilistelyt löytyvät  Urbaani viidakkoseikkailijatar -matkablogini kätköistä. Välillä tuntuu kieltämättä hullulta kirjoittaa kahta eri blogia, mutta voisi olla haastavaa saada esimerkiksi reissujuttujani lukevat surffipojat kiinnostumaan hiustenlaittovinkeistä ja nutturoista. Niin, siksi näin. 

No Nothing, eli suomeksi Ei mitään. Letitän lasteni hiukset päivittäin, joinain päivinä jopa kahdesti. Letityshommissa olisi erilaisilla muotoilutuotteilla käyttöä, mutta en käytä niitä.

(Tuotteet saatu testiin maahantuojalta)

Suomalainen(!) KC Professional tekee tuotesarjaa, jolle on myönnetty Allergia- ja astmaliiton Allergiatunnus. Tuotesarjan tuotteisiin ei ole käytetty mitään hajusteita. Valmistajan sanojen mukaan kyseessä on tuotesarja, joka ei ärsytä ketään :)

Tuotteet eivät siis sisällä parabeeneja, väriaineita tai hajusteita. Nykyään onkin entistä enemmän herätty nimenomaan kauneudenhoitotuotteiden allergisoiviin piirteisiin. Tosin jos hiusten todella runsas värjääminen lasketaan pois, niin tavallista kuluttajaa ei välttämättä yliherkkyysasiat koske. Kuitenkin varsinkin lasten hiusten ja ihon kanssa kannattaa olla tarkkana.

No Nothing -tuotesarja pitää sisällään muotoilutuotteitakin, mutta me käytämme tyttöjemme kanssa lähes pelkästään ylhäällä kuvassa näkyvää Moisture Mist -suihketta. Kyseessä on hiuksiin suihkutettava ja jätettävä hoitoaine, jolla hiukset ennen letittämistä kostuttamalla helpottaa omaa urakkaa. Varsinkin Maisan hiukset ovat "lennokkaat" ja hieman kostuttamalla letit kestävät edes hieman kauemmin, ennen kuin räjähtävät (Maisa muisti TV-lähetyksessä mainita pariin otteeseen, että letit räjähtävät eskarissa, nukkuessa... räjähtävät oikeastaan aina;).

Isin ja tyttöjen vinkki: Käytä letityshommissa mielummin hoitoainetta, kuin muotoilutuotetta. Käytä tuotteita, jotka eivät ärsytä.

- Matti / Isin ja tyttöjen hiushommat

P.S. Viime lauantain TV-vierailu on nähtävissä YLE Areenassa, mikäli meni live-lähetys ohi:
http://areena.yle.fi/tv/2398913 (Matti ja Maisa löytyy videolla kolmesta kohtaa: Heti alussa / ajasta 16:45 eteenpäin / ajasta 42:25 eteenpäin)

No Nothing -tuotesarjasta voit lukea lisää mm. täältä:
KC Professionalin kotisivut
KC Professional Facebookissa
KC Professional Instagramissa (Instassa muuten jakavat usein kuvia hauskoista Color Mask Paint -hiusvärjäyksistä)

Letit, ihanat letit. Ei niihin voi kyllästyä koskaan. Pitkiin hiuksiin tehty, rento lettikampaus on todella kaunis ja toimiva juhlakampaus - miksei arkeenkin sopiva.

Moni haaveilee pitkien hiuksien auki hulmuavista kiharoista, mutta ikävä kyllä tuollaiset, aukinaiset kiharat eivät kovin hääppöisesti kestä iltaan asti.

Hyvä idea onkin laittaa pitkät hiukset kiinni edes jollakin tavoin. Tällaisessa rosoisessa letissä hiusten pituus pääsee oikeuksiinsa, mutta kampauksen pysyvyyden takia ei tarvitse stressata.

Tämä luomus on kollegani, Reijan, tekemä. Kaunis, eikö totta? 

Tykkään leteistä, se ei tosiaan tule yllätyksenä kenellekään. Saparoletit aikuisella ihmisellä ovat välillä hieman kyseenalainen asia, mutta mielestäni se on vain tyyliseikka. En laittaisi kahta lettiä klassiselle business-naiselle, mutta boheemin tyttömäiseen tyyliin letit sopivat mielestäni hyvin - ne ovat söpöt.

Itse pidän välillä tällaisia kyseenalaisia lettejä, mutta viihdyn niissä. Viihdyn muutenkin monissa tyttömäisissä asioissa ja onhan Pocahontaksellakin letit. Eikös hän kuitenkin ole ihan aikuinen, vaikka Disney-hahmo onkin. Ei se niin vakavaa ole. Ja sitä paitsi, jos Alexa Chung harrastaa tyttömäisiä lettejä, mikseivät ne toimisi muillakin. Mitä mieltä olette; letit joo vai ei?

Kuva: Alexa Chung/Instagram

Hirveä ja harmaa viikonloppu vaatii piristystä. Tästä syystä suuntaan nokkani kohti kylpylän rentouttavia altaita ja saunoja, samalla sanoen hyvästit reissun jälkeiselle päivetykselle. Nyyh.

Tämän lauantain kaumpausfiilistelyssä on jälleen kerran huoleton ja rento kampaus. Hiuspuuteri on loistava tuote tällaisen kampauksen teossa. Sillä saa mukavasti karheutta hiuksiin, mikä taas auttaa hiuksia pysymään paremmin aisoissaan. 

Pitkähiuksiset siis hoi, tässä kampaus, joka kääntää päät! 

Kuva: Instagram/Kristin_Ess 

Kahden viikon sairausloman jälkeen se iski, eikä vähinten syynä ollut hiusten pesun hankaluus yksikätisenä ja saattoipa niillä rastaa muistuttavilla takuillakin olla jotain tekemistä asian kanssa. Ja mä lupasin etten mene takaisin töihin ennen kuin jaksan pestä hiukseni.

Aurinkoisena iltapäivänä reilusti selän puoltaväliä kutittelevat hiukseni päätyivätkin sitten keittiön pöydälle.

Takkuisen ja vuosien ajan vaallennetun, villinä ja vallattomana päivästä toiseen protestoivan pörrönpehkon sijaan, hiukseni nyt hädin tuskin hipovat olkapäitä. Vähän myöhässä, mutta minulle juuri oikeaan aikaan; long bob on täällä! Ja yhtään nutturaa ei ole ikävä!

Mitäs sanot, oliko hetken mielijohde hitti vai huti?

kevyempää kevättä,

Elina

PS. Nuttura elenganssia voit kaydä vakoilemassa täältä.

Värjäillessäni äsken hiuksiani tällä iänikuisella mustalla värillä, kävin miettimään, että olisikohan aika uudistukselle. Tiedän olevani maailman huonoin sopeutumaan uuteen väriin, mutta taas toisaalta, jos värjäys olisi täydellinen, uskon, että hyväksyisin sen. Suurin ongelmani taitaa nyt olla se, että en uskalla mennä kampaajalle. En uskalla mennä kampaajalle koska A. en luota keneenkään, B. koska en luota keneenkään, en haluaisi laittaa suurta summaa rahaa kampaajaan vain värjätäkseni hiukseni kotona takaisin mustaksi. Timo yrittää kovasti toppuutella, että malttaisin näiden hiushaaveideni kanssa häiden yli, mutta koska olen tunnetusti impulsiivinen, kaikkimullehetinyt ihminen, niin en millään malttaisi odottaa sinneasti, jotta saisin jotain pientä uudistusta. Toki voi hyvinkin olla, että juuri häiden alla tulisi paniikki ja olisin taas hetkessä mustassa tukassani, mutta aina voi yrittää.  Silmäni lepäävät kevään harmaassa trendissä, mutta tiedän, että jos hiuksilleni tehtäisiin sen sortin käsittely, voisin huoletta etsiä peruukin sen jälkeen itselleni, nimittäin omaa karvaa tuskin enää päästä löytyisi. Minulla on kuitenkin olemassa visioita, jotka voisivat toimia ja joissa voisin tuntea oloni kodikkaaksi.. Ensimmäinen vaihtoehto olisi juuri tähän harmaata värimaailmaa mukailevaan tapaan tälläinen:

Kuva: Pinterest

Tämä olisi varmasti minun kohdallani toimivin ratkaisu, sillä olisin edelleen mukavuusalueellani, eli lähes mustassa. Hiuksessa on kuitenkin hento taitto harmaaseen, joka tekee väristä mielenkiintoisen, ei tavallista mustaa aina. Toinen vaihtoehto on jo hieman vaaleampi, mutta kuitenkin selvästi tumma:

Kuva: pinterest

Uskon, että kestäisin näin vaalean latvan hyvin, jos värjäys vastaisi odotuksiani. Viimeksi kun kävin kampaajalla kesäkuussa, yritin tämän tyylistä värjäystä selittää, mutta koska minulla ei ollut kuvaa, eikä kampaaja ilmiselvästikkään ymmärtänyt mitä ajoin takaa, oli tulos keltainen ja taas kävelin väripurkki kainalossa kotiin ja tein itse. Haluaisin ylikaiken tietenkin, että oma tukkani kasvaisi yössä tuon pituiseksi, mutta koska kesään ja häihin on vain kolme kuukautta, on minun turvauduttava pidennyksiin. Toivon, että kuitenkin esimerkiksi jo vuodenpäästä voitaisiin hätyytellä oikeasti pitkää ja hyvinvoivaa hiusta. Eli haasteen värjäykseen tällähetkellä tuo myös se, että en haluasi pidennysten loistavan koko maailmalle. En toivoisi olevani lopunelämääni mustatukkainen, mutta jos en löydä sitä oikeaa täältä Tampereelta, niin pahasti näyttää siltä, että tällä päällä mennään. Onko teillä suositella kampaajaa tampereelta tositarkoituksella?

-Emma

Tiedättekö sen tunteen kun aika matelee, hiukset eivät kertakaikkiaan enää mene mitenkään kivasti, pipo olisi ainut toimiva ratkaisu ja tekisi mieli itse tarttua väripurkkiin? Kampaaja-aikaan on vielä muutama päivä. Huoh. Onneksi muistan tässä vaiheessa aina, miten ihanaa on päästä luottokampaajan hoiviin ja miten täydellinen tukka on aina kampaajalla käynnin jälkeen. En siis yleensä sekoile ennen tukkalääkäriin menoa itse saksien ja värien kanssa, en ainakaan kovin usein.

Oma kampaajani Aune Peeterman Hiushuone Dandysta on ollut tukkataikurini jo vuosikausia. Aune tajuaa miten hennosta hiuksestani saa kauniisti liikkuvan ja loihtii siihen aina toimivan leikkauksen. Tukkatyylini vaihtelee ja värit muuttuvat usein. Aune onkin tottunut siihen, että kun kampaaja-aikani lähenee, lähetän hänelle viestin tai muutaman kuvan jossa kerron etukäteen fiiliksistäni, että hän on saanut jo henkisesti varautua mahdolliseen suureen muutokseen... Vasta pari kuukautta sitten halusin platinablodista punapääksi, ja ei siitä kovin kauan ole kun pääni oli pinkki. Sitä edellistä en edes muista, värini vaihtuu sen verran tiheään tahtiin.

Tällä kertaa väri pysyi lähes samana, eli kivan kuparisena. Väri kyllä kirkastui aivan valtavasti ja megatyvikasvuni poistui. Lyhyt polkka toimii ja napakka otsis toi kulmakarvat mukavasti esille.

Miten ihana fiilis onkaan kun hiukset on juuri leikattu ja värjätty! Niitä tekee mieli hypistellä koko loppupäivän ja toivon aina, että pärjäisin pari päivää tuolla toisen tekemällä täydellisellä föönauksella. 

Huomenna suihkaisen tyveen vain aavistuksen kuivashampoota ja pintaan kevyttä lakkaa. Olen niin tyytyväinen tähän ihanaan väriin ja malliin. Uudet silmälasini istuvat kokonaisuuteen kuin nenä päähän.

Tosin selaisin jo uusia tukkakuvia Pinterestistä tässä illan mittaan ja pää on jo tulevaisuutta varten ihania ideoita pullollaan....

Seuraavaan kertaan siis :-)

Olen onnentyttö monesta syystä, mutta yksi niistä on se, että olen löytänyt loistavan luottokampaajan. Osaan todella arvostaa sitä, sillä tukka-asiat olivat vuosia vähän retuperällä muutettuani Helsinkiin, kun sellainen luottohenkilö ei ottanut löytyäkseen. Kiitos siis Mikko Vainio, että tulit elämääni! <3 Nyt tätä tukkaonnea on jatkunut pari vuotta. Hassua silti, että hoksasin mennä Mikon pakeille vasta kaksi vuotta sitten, vaikka olemme tunteneet paljon kauemmin. No hyvä, että viimein tajusin!

Keksimme Mikon kanssa viime kampaajakäynnilläni, että olisi hauska tehdä jotakin pientä juttusarjaa hiuksiin liittyen, antaa vinkkejä sekä hiustenhoitoon että kampausten tekoon liittyen.  Saittekin mahdollisuuden kysellä meikäläisen hiusgurulta vinkkejä ja nyt olemme pitäneet ensimmäisen "oppitunnin", jonka neuvot ja niksit pitäisi vain kasata postauksiksi. Hiusjuttuja on siis luvassa lähitulevaisuudessa, mutta ajattelin, että ennen kuin mennään varsinaiseen asiaan, olisi mukava esitellä, kuka on mies näiden oppien takana. :)

Mikko Vainion nimi saattaakin olla joillekin teistä jo entuudestaan tuttu muun muassa sitä kautta, että hän sai viime syksynä Elle Style Awardsissa Vuoden hiustaiteilijan kunnianimen. Mikko on myös tuttu näky katumuotikuvaajien palstoilla ympäri maailman ja on onnistunut keräämään Instagram-tililleen joukon innokkaita faneja. Ja onpa hän joskus ollut aktiivinen bloggaajakin ja jotkut saattavat muistaa hänen Pintaa-bloginsa vuosien takaa. Mutta päästetään siis Mikko itse ääneen!

Lähdetään liikkelle ihan alusta. Kerro, miten olet päätynyt kampaajan uralle?

Ihmiset tuntuvat odottavan jotakin suurta romanttista tarinaa, kuinka olen aina tiennyt haluavani kampaajaksi, mutta päädyin tälle uralle oikeastaan vähän sattumalta. Hain nuorena opiskelemaan huonekalusuunnittelua, mutten päässyt. Eräänä päivänä bongasin sitten sanomalehdestä ilmoituksen kampaajakoulusta ja keksin hetken mielijohteesta hakea mukaan. Kaveritkin kannustivat vieressä, koska ajattelivat tietysti heti, että olisi hyödyllistä, jos kaveriporukasta löytyisi kampaaja, joka voisi laittaa heidänkin hiuksiaan.

Urani on edennyt oikeastaan aika luonnollisesti – asioita on vain tullut vastaan ja olen mennyt virran mukana. Juuri se, että tielleni on aina osunut jotakin uutta, on myös pitänyt työn mielenkiintoisena vuodesta toiseen.

Mikä on mielestäsi parasta työssäsi?

Pidän työstäni tosi paljon ja siinä on paljon hyviä puolia. Kaikkein parasta on ammattini monipuolisuus – pääsen tekemään niin paljon erilaisia asioita. Olen luonteeltani aika levoton, joten kyllästyisin nopeasti, jos työ olisi koko ajan samanlaista.

Teen tällä hetkellä paljon kaikenlaista hiuksiin liittyvää: työskentelen kampaajana kampaamossa, teen paljon kaikenlaisia muoti- ja kauneuskuvauksia sekä -näytöksiä ja pidän koulutuksia. Lisäksi teen yhteistöitä aikakauslehtien kanssa, annan konsultaatioita ja kirjoitan juttuja. Juuri työn moninaisuus pitää mielenkiintoani yllä.

Nautin kampaajan työssä myös siitä, että saan käyttää luovuutta ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Olen hyvin sosiaalinen, enkä viihtyisi, jos joutuisin kököttämään jossakin yksin omien ajatusteni kanssa.

Olet tehnyt paljon töitä maailman muotiviikoilla. Kerro vähän siitä!

Olen ollut mukana muotinäytösten hiustiimeissä muun muassa Lontoon ja New Yorkin muotiviikoilla, ja alun perin päädyin mukaan Tigin kautta, kun sieltä pyydettiin minua mukaan muotiviikkotiimiin. Muotiviikkonäytösten tekeminen on tosi hauskaa puuhaa – aikamoista kuhinaa, mutta myös tiukkaa työntekoa.

Muotiviikkotyöskentelyä voisi oikeastaan kuvailla illuusioiden luomiseksi. Malleilla on yleensä luonnollinen tasapitkä tukka, jossa ei saa olla otsatukkaa, kerrostuksia, pidennyksiä, värjäyksiä tai mitään muitakaan erikoisuuksia. Hiustiimillä on pääkampaaja, joka on suunnitellut näytöksen hiustyylin yhteistyössä malliston designerin kanssa ja tavoitteena on monistaa sama tyyli mahdollisimman identtisenä kaikkien mallien hiuksiin. Oman haasteensa tehtävälle antaa se, että mallien hiuslaadut vaihtelevat hennon pohjoismaisista hiuksista paksuihin mustiin aasialaishiuksiin ja afrokiharasta välimerellisen runsaaseen ja taipuisaan tukkaan. Silti kaikkien kampausten pitäisi näyttää samalta.

Muotiviikkotyöskentely on haastavaa ja kiireistä, mutta myös todella hauskaa ja sen kautta olen oppinut valtavasti uutta. Noita oppeja olen päässyt hyödyntämään myös ihan tavallisessakin kampaamotyöskentelyssä.

Millaista on työskennellä huippumallien ja nimekkäiden suunnittelijoiden kanssa?

On jännittävää huomata, kuinka osa malleista on vain aivan uskomattoman valovoimaisia. Muotiviikolla sitä on jatkuvasti meikkaajien, kampaajien, mallien ja muiden kauniiden ihmisten ympäröimänä, mutta silti jotkut tyypit vain erottuvat joukosta säteilyllään – melkein kuin olisi lamppu pään päällä. Osa heistä on huippumalleja ja osa vasta nousevia tähtiä, mutta on mystistä, kuinka jotkut vain loistavat sieltä ihmismassasta ja saavat aikaan WAU-reaktion. Esimerkiksi Rosie Huntington-Whiteley on luonnollisesti kaunis kuvissa, mutta livenä hän on lähes epätodellisen upea.

Jos pääsisit stailaamaan kenen tahansa hiukset, kuka olisi unelmiesi kammattava?

On paljon ihmisiä, joiden hiuksia olisi ihana päästä laittamaan, mutta myönnetään, että hiusstylistina toimiminen voisi olla myös mainio tekosyy päästä tutustumaan johonkin kiinnostavaan tyyppiin muutenkin. Esimerkiksi Kate Moss on sellainen henkilö, jonka hiuksia olisi olisi hauska stailata – olen saanut hänestä kuvan, että hän on hauska tyyppi, joten mikäpäs olisi mahtavampaa kuin päästä hänen kanssaan hetkeksi istumaan ja rupattelemaan hiustenlaiton lomassa.

Sinut valittiin hiljattain Elle Style Awardsissa vuoden hiustaiteilijaksi. Miltä tällainen kunnia tuntuu?

Se tuntuu tietysti todella upealta, olen hyvin otettu. Olin myös uutisen kuullessani aidosti todella yllättynyt. Oli hirmuisen mukava kuulla tuomariston perustelut valinnalleni ja erityisesti mieltä lämmitti, että valintaani vaikutti monipuolisuuteni sekä se, että teen paljon töitä edelleen myös ihan tavallisten asiakkaiden kanssa.  Koen itse, että juureni ovat vahvasti liiketyöskentelyssä ja teen yhä viikoittain pari päivää töitä kampaamossa – se on kuin perusta kaikelle muulle, sillä elämäni saattaa erilaisten työprojektien kanssa tasapainoillessa olla ajoittain aika kaoottistakin. Kampaamotyöskentely pitää elämässäni jonkinlaista rytmiä ja järjestystä yllä.

Mennyt vuosi kaiken kaikkiaan on ollut aika hauska ja mielenkiintoinen, sillä sain alkuvuodesta osakseni myös toisen kunniamaininnan, kun eräs monia suuria kampaamoalan brändejä edustava yritys valitsi minut vuoden kouluttajaksi Pohjoismaissa.

Mitä kaikkea kouluttajan työ pitää sisällään?

Koulutustyössä koulutan siis kampaajia liikkeissä sekä kampaamoalan opiskelijoita oppilaitoksissa trendeistä, tekniikoista, tuotteiden käytöstä tai oikeastaan vähän mistä tahansa. Itse asiassa meillä on juuri pian alkamassa kiertue, jonka tiimoilta kierrämme ympäri Suomea kouluttamassa kampaajia ja opiskelijoita. Äskettäin olin Norjassa vetämässä yhtä koulutusta kauden trendeistä ja siitä, miten niistä voi poimia ideoita käytännön liiketyöskentelyyn.

Millaisia trendejä hiusmaailmassa näkyy tälle keväälle ja tulevalle kesälle?

Pitkän todella luonnollisen kauden jälkeen hiuksissa aletaan olla menossa kohti hiukan vahvempia värjäyksiä ja leikkauksia, jotka saavat selvästi näkyäkin. Tämä uusi suunta välittyy trendeistä jo nyt, mutta vielä vahvemmin se tulee näkymään taas ensi syksynä.

Nyt keväällä ja kesällä hiustrendeissä nähdään paljon polkka- ja olkapääpituuksia erilaisina variaatioina. Myös otsatukka on tulossa takaisin – nyt näkyy paljon sellaista 70-luku-henkistä vahvaa, seksikstä otsatukkaa mutta pitkästä aikaa ihan lyhyitäkin otsahiuksia.

Väreissä kesää kohden vaaleat ja pastellisävyt pitävät pintansa, mutta uusina väreinä ovat tulossa 70-luku-trendiä heijastelevat kuparin sävyt. Syksyyn on tulossa paljon punaruskeita sävyjä kuten mahonkia, jotka ovat pitkään olleet poissa.

Blondit hiukset sekä sellainen kunnon vetyperoksidiblondi on näkynyt vahvasti esimerkiksi muotiviikoilla. Syksyn muotiviikkojen puhutuimpia tapauksia taisivat olla Kim Kardashianin ja Jared Leton blondatut hiukset. Hauskaa sinänsä, että olin juuri edellisenä päivänä pitänyt Norjassa trendikatsauksen, jossa nostin vetyperoksidiblondit esiin isona trendinä ja heti seuraavana päivänä julkimot bongattiin tukkansa vaalentaneina muotinäytösten eturivistä. Tämä trendi tulee varmasti vielä vahvistumaan syksyä kohden.

Tuleeko mieleen joitakin erityisiä muistoja urasi varrelta?

Hyviä hetkiä on aika paljon ja ensimmäisenä tulee mieleen ylipäänsä se, että tässä työssä pääsee tekemään niin paljon erilaisia juttuja. Viimeisin upea hetki on tietysti ollut tuo Vuoden Hiustaiteilijan titteli, koska se oli hieno tunnustus. Muistoista nousee pintaan ihan niitä ensimmäisiä kertoja, kun olen ollut muotiviikoilla joskus 6-7 vuotta sitten. On mahtavaa huomata, että nykyään muotiviikoilla työskentelee tosi paljon suomalaisia. Oma ensimmäinen kertani muotiviikoilla oli kyllä älyttömän jännittävä kokemus.

Seuraatko paljon muotinäytösten hiustyylejä? Syntyvätkö hiustrendit nimenomaan muotinäytöksissä nähtyjen tyylien pohjalta?

Joskus 80-90-luvuilla hiustrendejä hallitsivat enemmän yksittäiset hiustaiteilijat ja suuret hiusalan brändit, jotka julkaisivat hiusmuotikokoelmia, joiden pohjalta kampaajat tekivät asiakkailleen leikkauksia ja kampauksia. Enää yksittäiset kampaajat tai brändit eivät sanele trendejä, vaikka toki tällaisia trendikokoelmia yhä julkaistaan. Ne ovat hyviä inspiraationlähteitä, mutta nykyään hiustrendeissä inspiroidutaan enemmän siitä, mitä nähdään muualla muodissa.

Hiusmuotiin ammennetaan nykyisin paljon inspiraatiota julkisuuden henkilöiltä, artisteilta ja mainoskampanjoista. Seuraan itse tarkkaan muotinäytöksiä ja niistä saa usein hyviä inspiksiä ja ajatuksia, mutta valtaosalla malleista on pitkä tukka, joten enemmän inspiraatio on näytöksissä kampauksiin liittyvää. Värien ja leikkausten suhteen sieltä ei niinkään saa ideoita, mutta ylipäänsä voi aistia sellaista, että mitä trendeissä nyt suositaan – esimerkiksi jos pinnalla on jokin tietty aikakausi tai tyylisuunta.

Kenen julkkiksen hiuksista tykkäät erityisesti? Tai mikä tunnettu hiustyyli on innostanut sinua?

Minusta julkkiksista esimerkiksi Rihanna on kiehtova. Hän vaihtaa koko ajan tyyliä ja näyttää aina uudelta. Kesän ollessa tuloillaan viehättää jälleen sellainen Debbie Harry -blondi, joka on suorastaan kulttityyli. Myös Brigitte Bardot’n pehmeän seksikkäät, vähän hippityyliset hiukset ovat upeat. On niin paljon erilaisia hiusikoneita!

Miehistä suosikkejani on Jared Leto, jonka tyylin kehitystä on ollut hauska seurata. Pitkä tukka oli hänellä upea, mutta minusta on mahtavaa, ettei hän jämähtänyt siihen, vaan uskaltaa rohkeasti kokeilla myös erilaista. Tykkään kovasti tästä uudesta rohkeasta blondista tyylistä.

Millaisia ominaisuuksia kampaajan työssä tarvitaan?

Tämä on tosi kivaa mutta aika raskastakin työtä, myös sekä henkisesti että fyysisesti. Kampaajan työssä tehdään pitkiä päiviä ja seisotaan koko ajan. Tässä saa tosissaan paiskia hommia ja sitä haluankin aina painottaa kampaamoalaa opiskeleville, että vaikka tähän alaan liittyy tietynlaista glamouria muotinäytöksineen ja kuvauksineen, saattavat työpäivät venyä helposti 12-13-tuntisiksi, eikä aina ehdi edes syömään tai vessaan. Tämä on se kolikon toinen puoli. Tykkään itse kampaajan työstä ihan valtavasti ja itse asiassa sitä on ihan tutkittukin, että kampaajat ovat yksi työhönsä tyytyväisimmistä ammattikunnista. 

Kampaajan ammatissa pitää olla ahkera, sosiaalinen ja aidosti innostunut työstään. Pitää tulla monenlaisten tyyppien kanssa toimeen ja osata hiukan lukea erilaisia ihmisiä. Jos olet vähän väsähtänyt ja mielenkiinto omaan tekemiseen sammuu, asiakkaat aistivat sen herkästi ja näin ollen se voi suoraan vaikuttaa työmääräänkin. Asiakaspalvelutyössä ei tavallaan voi olla huonoa päivää tai se ei ainakaan saa näkyä töissä. 

Millainen tyyppi olet itse persoonana?

Olen helposti innostuva ja määrätietoinen, utelias ja energinen. Vahvuuksiani tässä työssä on se, että olen hyvä haistamaan trendejä ja olen niistä kiinnostunut. Rakastan tehdä kaikenlaisia hulluja juttuja, mutta silti lähden koulutuksissa ja työssä aina asiakaslähtöisesti liikkeelle – vaikka trendejä on monenlaisia, on aina tärkeintä miettiä, mikä sopii asiakkaalle.

Sinulla on innokas fanikunta muun muassa Instagramissa ja olet maailmalla katumuotikuvaajien suosikkikuvattavia. Miten olet päätynyt tällaiseen tyyli-ikonin asemaan?

Minulla on varmaankin aika helposti tunnistettava look, joten jään ihmisille mieleen. Jos minusta joskus on jossain kuva, niin ihmiset yleensä tunnistavat minut sen jälkeen helposti.  Parta tai viikset ovat oikeastaan aina olleet yksi tyylini kulmakivistä, mutta pari vuotta sitten päätin ajaa partani pois. Oli suorastaan huvittavaa, kuinka moni Instagram-seuraajani lopetti seuraamisen parran kadottua ja sain myös aivan järkyttyneen oloisia kommentteja, että kuinka saatoit ajaa partasi! Siitä on kai tullut minulle jo niin vahva tavaramerkki.  Suoraan sanottuna olen itse jo vähän kyllästynyt tähän samaan tyyliin, mutta en tiedä, uskallanko ajaa partaani pois, hah. Toisaalta en tiedä, osaisinko enää olla ilmankaan, kun se on ollut niin kauan.

Toisaalta parran kanssa tyylikikkailut ovat helppoja, sillä se jotenkin tasapainottaa tyyliä kuin tyyliä. Kreisit vaatteet näyttävät hillitymmiltä parran kanssa ja hillityt taas sopivasti vähän jännittävämmiltä. Esimerkiksi pastellinhempeä tyyli näyttäisi ilman partaa aivan erilaiselta.

Etenkin muotiviikkojen aikaan minua pysäytellään kaduilla paljon. Se on vähän sellaista sirkusteatteria ja mietin tietysti itsekin, että mitä laitan päälleni näytöksiin. Ehkä kyse on osittain myös siitä, että olen pyörinyt muotiviikoilla niin kauan ja ihmiset jo tuntevatkin minua niissä piireissä. Ensin olin näytöksissä tekemässä hiuksia, mutta nyt olen monena vuonna ollut enemmän yleisön puolella. Ensi kesänä olen pitkästä aikaa menossa Lontoon miesten muotiviikolle jälleen tekemään hiuksia Fudgen tiimissä.

Mitä haluaisit sanoa Pupulandian lukijoille neuvoksi tai vinkiksi hiusasioihin?

Epävirallinen ja hivenen julkaisukelvoton mottoni on, että paskaisena parempi. Hahaa. Tukka on minusta monesti vähän likaisena parempi kuin aivan puhtaana.

Yhtenä ohjenuorana voisin sanoa, että ota rennosti, se on vain tukkaa. Se kasvaa ja sitä voi aina laittaa ja värjätä uudelleen. Hiuksista ei kannata stressata eikä tukka ole niin vakava asia. Moni pelkää etenkin kampauksissa ja viimeistelyssä, että mokaa tai tekee jotenkin väärin. Ja totuus on, että ensimmäisiä kertoja hiuksia laittaessa hyvin saattaakin mokata, mutta ei pidä lannistua. Sitten kokeilee vain uudelleen ja kyllä se siitä!

Photos: @2pintaa / Instagram

Keväästä ei enää ole tietoakaan, mutta kevättuulet puhaltavat jo hiuksissa. Kaikkea kivaa on taas tullut hiusrintamalle ja ei kai kaiken tarvitse niin uuttakaan olla, kunhan se ei ole jo aivan liian nähtyä.

Kiinnostaisiko siis pieni piristys, mutta et halua värjätä koko päätä? Olet kenties herkistynyt hiusväreille tai et vain halua tehdä mitään radikaalia, mutta kaipaat kuitenkin jotakin hieman uutta ja jännää?

Tässä tapauksessa sinulle loistava vaihtoehto voisi olla piilovärjäys (kyllä, keksin nimityksen aivan itse). Piilovärjäys on ikään kuin leikkauksista tuttu undercut, mutta värimaailman sellainen. Sellainen väri, joka on juuri sopivasti piilossa ja jonka ei heti tarvitse hyppiä silmille.

On olemassa lukuisia eri tekniikoita, joiden avulla näennäisesti jopa luonnollisenvärisiin hiuksiin voidaan värjätä pieni jekku, pieni ja piristävä yllätys. Tällainen piiloväri voidaan tehdä hiusten alaosaan, sivulle, latvoihin tai oikestaan minne vain, mistä se ei välttämättä ensi silmäyksellä edes näy. Piilovärin saa esille jakauksen paikkaa muuttamalla tai vaikka hiuksia kihartamalla.

Tällainen pieni värjäys ei pakota sinua värjäyskierteeseen, koska muualla kuin jakauksen kohdalla oleva väri pysyy piilossa hiusten kasvaessa. Tällaista värjäystä monipuolisempaa väritekniikkaa en juuri nyt keksi ja esimerkiksi pieni, pastellinen värialue muuten luonnollisen värisissä hiuksissa piristää kummasti. Suosittelen! Minä tykkään, entäs sinä?

Kuvat: KC Professional

Tämä ei ole aprillipila, tämä on tärkeä ilmoitusasia.

-----

Olin vuosikausia, tarkemmin sanottuna lähes 20 vuotta ihminen, joka pesi hiuksensa joka toinen päivä. AINA. Ellen tehnyt niin, en voinut kuvitellakaan liikkuvani missään julkisilla paikoilla. Muistan kun tukkani alkoi teini-iässä rasvoittua. Katsoin itseäni kerran kotitalousluokan peilistä ja ajattelin, ei hitto, onpa kamala look. Jokainen tietää miten ällö olo on likaisessa, päätä myöten menevässä tukassa. Yök. Jotenkin mua lohdutti ajatus siitä, ettei se vaihe voi kestää ikuisesti, mutta sitten joskus 25 vuotiaana tajusin, ettei kyse ole vaan teini-iästä, vaan tasan tarkkaan siitä, että joidenkin tukka rasvoittuu nopeammin.

Jos mulla oli menoa perjantaina, oli pakko miettiä jo alkuviikosta: että kun pesen hiukset maanantaina, sitten keskiviikkona ja sitten perjantaina, niin ne on just puhtaat silloin kun pitää. Ja jos oli jotain edustusmenoa kahtena päivänä putkeen, piti se tukka pestä sitten joka päivä. En voinut kuvitellakaan olevani ihmistyyppiä joka tulee töihin aamulla ja tokaisee: Ääh, en jaksanut pestä tukkaa tänään (ja että se näyttäisi silti ihan kivalta). Ja kyllä, kokeilin kaikki mahdolliset keinot: yritin pidentää pesuväliä, testasin kaikki erikoisshampoot, hiusvedet, erikoisaineet, en laittanut koskaan hoitoainetta kuin latvoihin, kyselin apua kampaajilta, mutta ei, mikään tuote ei tehonnut.

Kun markkinoille alkoi tulla kuivashampoita, testasin niitä innokkaana. Löysin muutaman suosikin joilla kakkospäivän tukka oli ihan siedettävä, mutta apu oli silti aika pientä. Sitten ostin tämän putelin ystävän suosituksesta ja tadaa:

Olen nykyisin ihminen, joka pesee hiuksensa kahdesti VIIKOSSA. Jos et ole koskaan kärsinyt samasta ongelmasta, on tätä intoilua ehkä vaikea ymmärtää. Mutta jos olet, tiedät tasan tarkkaan miten elämää mullistavaa tämä on.

-----

Kloranen kuvashampoota myydään Apteekeissa. Kuinka toivoisinkaan, että tämä olisi sponsoroitu postaus, mutta ei ole. Onneksi tuote on suht edullinen ja riittoisa.

-----

Best thing ever: Klorane Dry shampoo.

Viimeisin villitys naisten hiuksissa on jo jonkin aikaa ollut ylipitkä polkka. Sellainen hieman yli olkapäiden ylettävä tasainen tukka, joka on klassisen kaunis. Mitta ylettää poninhännälle, mutta ei näytä liian raskaalta aukikaan. 

Puolipitkä polkka on pitkästä aikaa ollut erikoinen kaikessa keskinkertaisuudessaan. Ennen tätä uutta villitystä elettiin pitkään aikoja, jolloin puolipitkä oli vain kasvatusvaiheessa oleva lyhyt tukka tai ylikasvanut lyhyt tukka.

Nyt, kun tuota pituutta on saanut leikellä jo tarpeeksi pitkään, alan jo kaivata taas jotakin uutta. Nyt raikkaalta näyttävät selkeästi lyhyemmät polkat ja toisaalta puolipitkää hieman pidemmät hiukset. 

Vieläkö puolipitkä polkka on se juttu, vai joko kyllästyttää? Ehkä kyllästynyt olen vain minä, joka leikkelee näitä samoja malleja joka päivä. Ehkä oma kyllästymiseni tapahtuu normaalia nopeammalla syklillä. 

Kuva: style.com/Alex Finch

Joel tuli suihkusta ja näytti jokseenkin tältä:

...ja sitten tältä:

"Kummallinen tyyppi. Ei mitään uutta", ajattelin ja jatkoin mitä-nyt-olinkaan-tekemässä.

"SÄ ET HUOMANNUT", Joel totesi viidentoista minuutin ilmeilyn jälkeen.
"Mitä? Huomasinpa! Mitä?", hämmennyin ja yritin nopeasti keksiä jotain. En keksinyt.

"Mä leikkasin mun parran!"
"Kyllä mä huomasin!"
"Etkä huomannut!"
"No ihan just kohta oisin kyllä huomannut!"

Ei se mitään. Mä olen jo meidän seurustelun alkuaikoina ikuisiksi ajoiksi menettänyt valitusoikeuden siitä, jos Joel ei huomaa vaikkapa mun kampaajalla käyntiä.

Se oli vähän samantyylinen tilanne, joskus aikoinaan Joelin asunnolla Kampissa. Tulin kylään, ja tyyppi käyttäytyi jotenkin oudosti. Kului puoli tuntia.
"Etkö tosiaan huomaa mussa mitään outoa?"

Katsoin tarkemmin.

Sillä oli hiuksissaan palmikot.

Ihan just kohta oisin huomannut.

Haluan nostaa tämän aiheen nyt keskusteluun. Minkä ikäisenä sinä annat lapsesi värjätä hiuksiaan?

Tämä postaus on tehty yhteistyönä äidin sekä Kouvolan CityBardurillan kanssa.

Olen ollut erittäin allerginen lapsi. Allergiani alkoivat heti, kun rintaruokinnasta siirryttiin muihin ruokiin. Vaikka allergiani ovatkin todella paljon helpottaneet aikojen myötä ja voin jo syödä lähestulkoon mitä vain, on silti allerginen taipumus minulla olemassa.

Minulla, kuten kaikilla ikätovereillani on hinku saada hiuksiini jotakin ihanaa uutta sävyä, kokeilla uusia juttuja ja rikkoa omia rajoja ja tyylejä. En ole vielä saanut lupaa siihen. Onneksi meidän perheessä noita peruukkeja riittää, kuten olette sunnuntain prinsessaleikeistä huomanneet. Minun omat hiukseni ovat kuitenkin aivan kuten suomalaisten hiukset yleensä; ohuet ja maantienväriset. Eihän niillä voi mitenkään kilpailla Rihannan tai Pinkin kanssa, vai voiko?

Lähdimme äitini kanssa Suvi Salmisen juttusille Bardurillaan. Samalla sain elämäni ensimmäisen värikäsittelyn. 

Hiusvärien allergisoinnista on puhuttu paljon. Allergisen reaktion tullessa esiin, ei se välttämättä löydykään päänahasta, jonne väri laitetaan. Se voi tulla vaikka kasvoihin näkyviin ikävinä punaisina ja hilseilevinä laikkuina tai taipeisiin kutisevina näppylöinä. Pahimmassa tapauksessa voi tulla turvotusta kasvoihin tai jopa kurkkuun. Värit, joissa on ppd:tä, ovat kaikista allergisoivimpia. Pahimmat värisävyt ovat tummat värit sekä punainen. Myöskään luonnon henna ei ole varma vaihtoehto. Allergia saattaa myös laueta yllättäen, vaikka olisit käyttänyt samaa väriä aiemmin. 

Minulle laitetaan nyt vaaleita raitoja kirkastamaan hiuksiani. Vaalennusväri on suhteellisen turvallinen vaihtoehto, koska siinä ei ole ollenkaan ppd:tä kertoo Minttu Nulpponen Citybardurillasta. Hän on perehtynyt värien allergisoiviin ominaisuuksiin erittäin huolellisesti. Raidoissa ei myöskään ole pakko laittaa väriä ihan päänahkaan asti. Tällöin myös henkilöt, joilla on väriaineallergioita, voivat joskus ottaa raitoja. Minun vaalennuksessani käytetään hapetteena vain 3 % hapetetta, joka on paljon hellävaraisempi hiuksille kuin 6%:n, 9%:n tai 12%:n peroksidihapetteet. Minullakaan ei laiteta vaalennusainetta päänahkaan asti näissä raidoissa.

Tässä Minttu värjää aikuisen naisen hiuksia. Värikäsittelyitä tehdään kampaamossa todella paljon ja suurimmalla osalla naisista onkin jokin muu väri kuin täysin oma väri hiuksissaan.

Kaikissa väreissä suositellaan 16 vuoden ikärajaa. Myöskään kaupan värejä ei tulisi myydä alle 16-vuotiaille. Värikäsittely pääsee päänahasta verenkiertoon ja sen myrkyllisyys poistuu 3 kk:n kuluessa. Tämän vuoksi ei hiuksia tulisi värjätä ainakaan sen useammin. Kuitenkin hiukset kasvavat keskimäärin sentin kuukaudessa, joten juurikasvu tulee helposti näkyviin. 

Iivolle laitettiin tässä Hairpainting- suoraväriä leikkauksen yhteydessä. Tämä väri on suhteellisen turvallinen spray-väri, joka lähtee ensimmäisessä pesussa pois (ellei sitten ihan tyynyliinalle ehdi jäädä). 

Venlakin oli kampaamossa samaan aikaan ja hänen hiustenleikkauksen yhteydessä hän sai ihania kuparinvärisiä raitoja suoravärillä. Nämä raidatkin siis kestävät yhden-kolmen pesun verran. Meille lapsille on kuitenkin juhlaa saada hiuksiin jotakin väriä ja kampausta, ihan kuten aikuisillekin.

Minun hiukseni pestiin Silver-shampoolla. Ai että hiustenpesu on nautittavaa!

Tässä minulle lisätään turkoosinvihreätä suoraväriä. Tämä laitetaan nyt suoraan päänahkaan tässä yhdessä "sivusiili" kohdassa. Muutoin se olisi hassun näköinen.

Hieman siistitään vielä sivusiiliä ja leikataan huonoja latvoja pois. 

Lopuksi vedetään hiukset suoriksi suoristusraudalla.

Tämän näköinen tästä tuli. Minusta tietysti oli ihanaa saada kokeilla hieman edes jotakin väriä. Myös vaaleat raidat kirkastivat hiuksiani kivasti. En kuitenkaan nyt jää vielä koukkuun hiustenvärjäykseen. En edes saa siihen lupaa.

Tässä muutamia hiusvärejä KC-Professionalin Color maskeja. Näitä myydään todella paljon.

Minä ja Suvi haastamme nyt sinut kertomaan omista hiustenvärjäyskokemuksistasi. Olisi kiva kuulla, minkä ikäisenä värjäsit hiuksesi ensimmäisen kerran. Onko sinulla ollut allergisia reaktioita värien yhteydessä? Miten suhtaudut omien lapsiesi pyyntöihin hiusten värjäyksistä?

Pääsiäinen oli ja meni. Kävin jopa heittämässä talviturkkini ja saunoin autoon rakennetussa saunassa ja lilluin paljussa. Olisi vapaat voinut siis huonomminkin viettää.

Kevät tulee huristen, onneksi.

Sen kunniaksi kaivoin arkistoistani pari vuotta sitten tehdyt hiuskuvat ja tuolloisten kuvausten oman versioni. Pitkän pitkä poninhäntä, lettiä ja pastellivärillä tehty liukuvärjäys. Herkullisia värejä, jotka sopivat tähän vuodenaikaan erityisen hyvin.

Oikeastaan tykkään kuvan hiusten värimaailmasta edelleenkin erittäin paljon. Näkyykö kuvan hiusten persikkainen väri? Entäs keltainen? Ehkä jonkin aikaa sitten esittelemilläni KC:n suoraväreillä voisi taikoa tällaisia helpostikin, kunhan hiusten oma väri on erittäin vaalea.

Pitäisikö sinunkin hiuksiisi lisätä pieni, pastellinen piristeraita? Näihin en näköjään ole kyllästynyt, ainakaan vielä. Voisin jopa luvata erityispitkän päähieronnan kaikille pastelliväriasiakkaille. Kevättä taitaa olla rinnassa!

Kuva: Sampsa Pärnänen, Meikki:Johanna Ilmoniemi, Hiukset: Laura Santanen (minä)

Tänään on ehtinyt jo puoleen päivään mennessä tapahtua niin paljon kaikkea mahtavaa, että nyt on paikka sekalaiselle päivän parhaat -koonnille. Eli luvassa ilakointia ja kuvia random-asioista, jotka hymyilyttävät just nyt!

• AURINKO! Mikä ihana valoilmiö ja sininen taivas tuolla ulkona onkaan. Rakastan tuota päivänpaistetta ja lempeää kevätsäätä.
• Sain pari viikkoa sitten sähköpostiini viestin 8-luokkalaiselta Liisulta, joka pyysi minua haastateltavaksi Kruununhaan yläasteen Uutisluokka-projektiin, jonka tiimoilta koululaiset tekevät YLE:n nettisivuille omia uutisjuttuja. Kalenteri on viime viikot ollut aika tukossa, mutta tuumin, että osallistun silti. Ja voi että, kun tänään pääsin niiden 14-15-vuotiaiden tyttöjen kanssa höpöttelemään ja kuvailemaan, niin tuli maailman paras fiilis, että sain olla mukana. Niin ihania, suloisia ja reippaita tyttöjä! Tällä energialla ja hyvällä mielellä porskutan varmaan koko loppuviikon. Hyvä, ettei tippa tullut linssiin, kun tytöiltä tuli vielä perään tekstiviesti, että oli superkivaa. Terkkuja sinne 8E-luokan mimmeille, että no niin oli kuulkaa minullakin! 
• Puin tänään ensimmäistä kertaa kepoiset kevätkengät jalkaan. Kyllä oli keveä askel kipitellä pikkukengissä aurinkoisia katuja.
• Käväisin tänään pienessä muodonmuutoksessa ja spontaanin päähänpiston myötä hiusteni latvat saivat uuden sävyn. Tällä kertaa väri ei ole pysyvämpää sorttia, mutta tykästyin tähän hauskaan tyyliin niin, että ties vaikka kokeilisi ihan pysyvämpänäkin versiona. Tästä juttua myöhemmin tulossa lisää!
• Pikkuveljen soittolistalta löytyi aivan mainio biisi, joka sopii kirsikankukkia tulvivan musiikkivideonsa kera tähän keväisen hyväntuuliseen tunnelmaan kuin nenä päähän. Tsekatkaa Amasonin ihana Went to War -kipale tuosta alta. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia & @jennipupulandia

Perjantai on viikon hauskin päivä. Tänä perjantaina hauskuuteen kuuluu myös erittäin spontaanista ideasta lähtenyt tempaus, pikakampausperjantai. Kuka nyt ei haluaisi saada hiuksiaan kätevästi ja pikaisesti arkikampausta hauskemmalle tai ainakin erilaisemmalle sykerölle tai letille?

Olisiko hyvä hetki pikakampaukselle vasta työpäivän jälkeen? Lounastauolla? Ennen illan treffejä tai päivän työhaastattelua? Homman nimi on seuraava: minä ja kollegani Maria päivystämme Hiushuone Dandyssa (Tarkk'ampujankatu 14, Helsinki) ajalla 13-18. Tuona aikana emme ota vastaan varauksia ja pidämme näppimme vapaina teidän pääkoppianne varten.

Marssi sisään yksin, kaksin tai vaikka koko kaveriporukalla ja loihdimme hiuksiisi rennon pikakampauksen. Ideaa ei tarvitse olla, muutama avainsana riittää tai ainakin helpottaa hommaa. Niin paljon kuin haluaisimmekin tarjoilla teille kuplivaa ja piristävää juomaa, Suomen lainsäädäntö on asiasta hieman eri mieltä. Tarjoilemme mielenosoituksellisesti sitruunavettä kuplivan juoman lasissa ja vaahtokarkkeja siinä sivussa. Njam!

Tule siis paikan päälle viihtymään! Tule puhtailla hiuksilla ja hyvällä fiiliksellä. Saat sekä kampauksen ja kaupan päälle kampausidean. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis.

Hinta on simppeli: 15 euroa/15 minuuttia.

Nähdään huomenna Dandyssa! Saa toki tulla vain moikkaamaankin!

Kuvat: www.beautydepartment.com

En olisi uskonut sanovani näin, mutta jollakin tavalla lähes vetyperoksiblondia lähentelevät, äärimmäisen vaaleat hiukset näyttävät taas hyvältä. Ei, tämä yliluonnollisen vaalea ei missään nimessä sovi kaikille. Oikeastaan se sopii vain harvoille ja valituille, mutta heille se sopii kuin nenä päähän.

Tasaisen vaalean värin ylläpito vaatii paljon ja hiukset vaativat normaalia enemmän hoitoa. Kaikkiin hiuslaatuihin en edes lähtisi taikomaan ylivaaleaa väriä, mutta sormet syyhyten odotan juuri sitä oikeaa asiakasta, jolle sellaisen haluan tehdä.

Ehkä tämäkin on vain vaihtelunhalua pitkän luonnollisen kauden jälkeen. Voi myös olla, että tämä on vain hetken huumaa. Kuka tietää, mutta eikö tällainen superblondi näytäkin aika hyvältä?

Psssst!Älä tee tätä kotona.

Kuva: www.style.com / Tommy Ton

Kevät, mikä ihana tekosyy kirkastaa hiuksia ja laittaa latvoihin vähän pastellia! Näin tein tähtisilmä-Hannalle. 

Tein hiusten etuosaan isomman vaalean alueen, jonka saa enemmän tai vähemmän esiin jakauksen kohtaa vaihtelemalla. Tällainen, kasvoja vasten oleva vaaleampi alue kirkastaa koko hiusten värin mukavasti.

Latvoihin dippailin hieman persikkaista/lohenpunaista pastellisävyä. Lopputulos on erittäin herkullisen kinuskinen leijonanharja pastellisilla latvoilla. Nyt jos koskaan kannattaa teidänkin harkita pientä väripiristystä hiuksiin, on kevät ja kaikkea. Nostetaan siis malja niille; keväälle, auringolle ja herkullisille hiusväreille. Niin, ja vilkkusilmillle. 

Tämä aurinko saa muuten yks jos toisenkin silmät vilkkumaan. Ah, ihana aurinko. Tekeekö se teillekin ihmeitä?